"Monsieur, määräyksiä on annettu ainoastaan uskollisiksi arvostelluille miehille."
"Niinpä minua hämmästyttääkin, sire", huomautti d'Artagnan vastaan, "että valtakunnanmarskin tasalle kuuluva muskettisoturien kapteeni on saanut havaita olevansa viiden kuuden luutnantin tai majurin komennossa, jotka mahdollisesti kylläkin kelpaavat vakoojiksi, vaan eivät millään muotoa sotaretkien johtajiksi. Tähän seikkaan minä tulin pyytämään teidän majesteetiltanne selitystä, kun minulta evättiin puheillepääsy, — mikä viimeinen häväistys kunnon soturia kohtaan on saanut minut jättämään teidän majesteettinne palveluksen."
"Monsieur", muistutti kuningas, "te luulette aina elävänne sitä aikaa, jolloin kuninkaat olivat alempiensa määräysten ja harkintavallan alaisina niinkuin te nyt valitatte olleenne. Te tunnutte minusta liiaksi unohtavan, että kuningas on ainoastaan Jumalalle velvollinen tekemään tiliä toimistansa."
"Minä en unohda yhtään mitään, sire", virkahti muskettisoturi, vuorostaan loukkaantuneena ojennuksesta. "En vain näe, mitä sopimatonta siinä on, että rehellinen mies tiedustaa kuninkaalta, missä kohden hän on tätä palvellut huonosti."
"Te olette palvellut minua huonosti, monsieur, asettumalla vihollisteni puolelle minua vastaan."
"Kutka teidän vihollisenne ovat, sire?"
"Ne, joita rankaisemaan teidät lähetin."
"Kaksi miestä! — teidän majesteettinne armeijan vihollisia! Se on uskomatonta, sire."
"Teidän asianne ei ole määritellä minun tahtoani."
"Minun on määriteltävä ystävyyssiteitteni velvoituksia, sire."