D'Artagnan osoitettiin vierashuoneeseen, missä odotus ei käynytkään pitkälliseksi: hyvin tutut askeleet piankin notkahduttelivat viereisen huoneen lattiaa, ovi avautui tai oikeastaan paiskattiin auki ja Portos heittäysi ystävänsä syliin, ilmaisten sävyssään jonkunlaista epäröimistä, joka hyvin soveltui hänelle.
"Sinä täällä?" huudahti hän.
"Entä sinä sitten?" vastasi d'Artagnan. "Parooni suvaitsee piileskellä!"
"Niin", sanoi Portos hymyillen jossakin määrin hämmentyneenä, "niin, sinua kai hiukan ihmetyttää että tapaat minut herra Fouquetin luona?"
"Ei toki; mikset sinä voisi kuulua herra yli-intendentin ystäviin? Hänellähän on paljon ystäviä, etenkin lahjakkaiden miesten keskuudessa."
Portos oli siksi vaatimaton, ettei omaksunut tätä kohteliaisuutta itselleen.
"Olethan sitäpaitsi nähnyt minut Belle-Islellä", sanoi hän vain.
"Sitä suurempi syy minun uskoa, että olet herra Fouquetin varsinaisia ystäviä."
"On kyllä totta, että minä tunnen hänet", myönsi Portos ilmeisen neuvottomana.
"Voi, veikkoseni", valitti d'Artagnan, "oletpa käyttäytynyt minua kohtaan kovin pahasti!"