"Teille taasen", jatkoi kuningas ihan harvinaisen sydämellisesti, "minulla on useitakin hyviä uutisia ilmoitettavina, mutta te saatte ne kuulla, rakas kapteenini, sitten kun olen suoriutunut laskuistani. Sanoin haluavani rakentaa ja rakentavani teidän onnenne. Se lupaus täytetään."
"Tuhannet kiitokset, sire; minä jaksan kyllä odottaa. Mutta pyydän, että sillävälin kun minä lähden kärsivällisesti odottelemaan, teidän majesteettinne suvaitsisi ottaa huomioonne ne ihmisraukat, jotka ovat jo kauan oleksineet odotushuoneessanne, päästäkseen nöyrästi laskemaan anomuksen hallitsijansa jalkain juureen."
"Keitä he ovat?"
"Teidän majesteettinne vihamiehiä."
Kuningas kohotti päätänsä.
"Herra Fouquetin ystäviä", korjasi d'Artagnan.
"Heidän nimensä?"
"Herra Gourville, herra Pélisson ja muuan runoilija Jean de la
Fontaine."
Kuningas pysähtyi hetkiseksi miettimään.
"Mitä he haluavat?"