D'Artagnania puistatti tuon nimen synkkä muisto. Testamentin toimeenpanija jatkoi häiriintymättä:
… niin siihen kuuluu: 1) huonekalut, joita en nyt tilan puutteessa voisi nimitellä; niillä ovat kaikki linnani tai taloni sisustetut, ja isännöitsijäni on laatinut niistä luettelon…
Kaikkien silmät kääntyivät Mousquetoniin, joka oli murheeseensa vaipuneena.
2) kaksikymmentä ratsu- ja vaunuhevosta, jotka minulla on
erityisesti Pierrefondsin linnassa, nimeltään: Bayard,
Roland, Kaarle Suuri, Pipin, Dunois, La Hire, Ogier, Simson,
Milo, Nimrod, Urgande, Armida, Falsirade, Delila, Rebekka,
Jolanda, Finette, Harmo, Liisa ja Musette;
3) kuusikymmentä koiraa jaettuina kuuteen kahlekuntaan, kuten
seuraa: ensimmäinen hirvenpyyntiin harjoitettuna, toinen
sudenajoon opetettu, kolmas metsäsian ja neljäs jäniksen
metsästykseen totutettu sekä kaksi viimeistä valittuina
kiinniottajista ja muista talonvahdeista;
4) sota- ja metsästysaseet, jotka ovat talletetut varushuoneeseeni;
5) Atoksen valitsemat anjoulaiset viinini, joista hän ennen piti: bourgogne, bordeaux, sherry ja samppanja, jotka täyttävät kahdeksan kellaria ja kaksitoista kuoppaa eri kartanoissani;
6) tauluni ja kuvapatsaani, joilla pitäisi olla suuri arvo ja
joiden paljous ihan väsyttää silmää;
7) kirjastoni, käsittävä kuusituhatta aivan uutta nidettä,
joita ei ole milloinkaan avattu;
8) hopeakalustoni ja pöytähopeani, jotka ehkä ovat hiukan käytettyjä, mutta painavat varmaan tuhannesta kahteentoistasataan naulaan, koska töin tuskin kykenin nostamaan arkun, johon ne ovat suljetut, ja jaksoin kantaa sen vain kuusi kierrosta huoneeni ympäri;