"Voi pentele!" virkahti Portos; "kunpa olisin sen tiennyt!"
"Silloin et olisi livistänyt Vannesista, vai mitä?"
"En totisesti. Mitä ajattelitkaan, kun et enää saanut minua siellä käsiisi?"
"Mietiskelin yhtä ja toista, veikkonen."
"Vai niin, vai mietiskelit… Ja mihin johduit tuumittelussasi?"
"Käsittämään asiain oikean tilan."
"Kas vain, sinä olet käsittänyt?"
"Olen kuin olenkin."
"Mitä olet käsittänyt? Annahan kuulua!" sanoi Portos asettuen nojatuoliin ja tekeytyen hyvin umpinaisen näköiseksi.
"Käsitin ensiksikin, että sinä linnoitit Belle-Isleä."