Kunnianarvoinen isä selittää teille, herra Colbert, että minulle on jäänyt niiden asiain johto, joita veljeskunnalla on Ranskassa ja Espanjassa valvottavina; mutta minä en tahdo nykyään nimellisesti esiintyä järjestön kenraalina, koska se nimitys liikanaisesti valaisisi niitä valtiollisia toimenpiteitä, jotka hänen katolilainen majesteettinsa suvaitsee uskoa järjestettävikseni. Hänen majesteettinsa luvalla otan tuon arvonimen takaisin sitten kun ne hommat, joihin olen Teidän kanssanne yksituumaisesti ryhtynyt Jumalan ja Hänen kirkkonsa kunnian kirkastamiseksi, ovat kehittyneet hyvään loppuun.
Kunnianarvoinen isä d'Oliva antaa teille selvityksen hänen katolilaisen majesteettinsa suostumuksesta allekirjoittamaan sopimuksen, joka takaa Espanjan puolueettomuuden siinä tapauksessa, että Ranska ja Yhdistyneet Maakunnat joutuvat sotaan keskenään. Tämä vakuutus pysyisi voimassa, vaikka Englanti ei tulisikaan Ranskan kumppaniksi, vaan jäisi puolueettomaksi.
Mitä Portugaliin tulee, jonka kannasta teillä ja minulla oli puhetta, niin voin vakuuttaa teille, että se parhaansa mukaan auttaa hänen kaikkeinkristillisintä majesteettiaan tällaisessa sodassa.
Pyydän teitä, herra Colbert, suosiollisesti säilyttämään minut ystävällisessä muistissa ja uskomaan syvään kiintymykseeni sekä esittämään hartaan kunnioitukseni hänen kaikkeinkristillisimmälle majesteetilleen.
Alamedan herttua.'
Aramis oli siis täyttänyt enemmänkin kuin oli luvannut; nyt jäi nähtäväksi, miten kuningas, Colbert ja d'Artagnan noudattivat keskinäisiä puheitaan.
Keväällä maa-armeija sai lähteä sotaretkelle, kuten Colbert oli ennustanut.
Se marssi muhkeassa järjestyksessä Ludvigin hovin edellä, kun nimittäin kuningas ratsunsa selässä ja naisten ja hovilaisten täyttämien vaunujen ympäröimänä vei tähän veriseen juhlaan valtakuntansa valioyleisön. Armeijan upseereilla ei tosin ollut muuta musiikkia kuin hollantilaisten linnoitusten kanuunanjyskettä; mutta se riitti suurelle joukolle, joka löysi tästä sodasta kunnianosoituksia, ylennystä, onnensa tai kuolemansa.
D'Artagnan läksi liikkeelle kahdentoistatuhannen miehen etunenässä, — ratsu- ja jalkaväkeä; hänellä oli määränään vallata ne kohdat, jotka esiintyivät Friislanniksi nimitetyn strateegisen verkon solmuina.
Milloinkaan ei armeijaa ollut sotaretkellä johdettu ripeämmin. Upseerit tiesivät, että heidän käskijänsä oli yhtä ymmärtäväinen ja ovela kuin urhoollinenkin, joten hän ei tarpeettomasti uhraisi ainoatakaan miestä tai tuumankaan alaa maata.