SISÄLLYS:

130. Ilta Madamen luona. 131. Tarina vedenneidosta ja sinipiiasta. 132. Kuninkaan mieliala. 133. Mitä vedenneito ei aavistanut sen paremmin kuin sinipiikakaan. 134. Uusi jesuiittikenraali. 135. Rajuilma. 136. Sade. 137. Tobias. 138. Madamen neljä mahdollisuutta. 139. Arpajaiset. 140. Malaga! 141. Herra de Baisemeauxin kirje. 142. Lukija näkee mielihyväkseen, että Portos on pysynyt täysissä voimissaan. 143. Rotta ja juusto. 144. Planchetin huvila. 145. Mitä Planchetin huvilasta näki. 146. Miten Portos, Trüchen ja Planchet d'Artagnanin ansiosta eriävät hyvinä ystävyksinä. 147. Portoksen esittely. 148. Välien selvittelyä. 149. Madame ja de Guiche. 150. Montalais ja Malicorne. 151. De Wardesin vastaanotto hovissa. 152. Kaksintaistelu. 153. Kuninkaan illallinen. 154. Illallisen jälkeen. 155. D'Artagnan kuninkaan antamaa tehtävää suorittamassa. 156. Villikarjun väijytys. 157. Manicamp umpikujassa. 158. D'Artagnan myöntää erehtyneensä ja Manicampin olleen oikeassa. 159. Hyvä on pitää kaksi jännettä jousessaan. 160. Herra Malicorne Ranskan kuningaskunnan arkistonhoitajana. 161. Matka. 162. Naiskolmikko. 163. Ensimmäinen kinastus. 164. Epätoivo. 165. Pako. 166. Miten Ludvig puolestaan oli viettänyt ajan puoli yhdestätoista keskiyöhön. 167. Lähettiläät. 168. Chaillot. 169. Kuningas taivuttaa Madamen. 170. Nuoren kreivittären nenäliina. 171. Puutarhureista, tikapuista ja hovineidoista. 172. Hiukan puusepäntyöstä ja muutamia yksityiskohtia ylimääräisen porraskäytävän puhkaisemistavasta. 173. Soihtukulkue. 174. Ilmestys. 175. Kreivittären muotokuva. 176. Hampton Court. 177. Madamen kuriiri. 178. Saint-Aignan noudattaa Malicornen neuvoa. 179. Kaksi vanhaa ystävystä. 180. Toisen hylkäämä kauppa voidaan tehdä toisen kanssa. 181. Karhun talja. 182. Haudattu salaisuus esille. 183. Kaksi ystävätärtä. 184. Jean de la Fontaine sepittää ensimmäisen kertomuksensa. 185. La Fontaine kaupanvälittäjänä. 186. Markiisittaren malja. 187. Mazarinin kuitti. 188. Herra Colbertin konsepti. 189. Tekijän mielestä on aika palata Bragelonnen varakreiviin. 190. Bragelonne jatkaa tiedustuksiaan. 191. Kaksi mustasukkaista. 192. Kotitarkastus. 193. Portoksen menettelytapa. 194. Muutto, laskuluukku ja muotokuva. 195. Kilpailijat politiikassa. 196. Kilpailijat rakkaudessa. 197. Kuningas ja aateli. 198. Myrskyn jälkeen. 199. Heu, miser! 200. Viimeinen isku. 201. Mitä Raoul oli aavistanut. 202. Kolme yhtymisestään kummastunutta pöytäkumppanusta. 203. Mitä Louvressa tapahtui Bastiljin illallisen aikana. 204. Grimaud tuumii. 205. Portos pääsee selvyyteen asiaa käsittämättä. 206. Baisemeauxin seura. 207. Vanki. 208. Miten Mouston oli laiminlyönyt ilmoittaa lihomisestaan Portokselle ja mitä ikävyyksiä tälle herrasmiehelle siitä koitui. 209. Mestari Jean Percerin. 210. Pukunäytteet. 211. Mistä Molièren "Porvari aatelismiehenä" on kenties saanut alkuaiheen. 212. Mehiläispesä, mettiäiset ja hunaja. 213. Vieläkin illallinen Bastiljissa. 214. Veljeskunnan suurmestari. 215. Kiusaaja. 216. Kruunu ja tiara. 217. Vaux-le-Vicomten linna. 218. Melunin viini. 219. Nektaria ja ambrosiaa. 220. Viekas ja viekkaampi. 221. Colbertin hätävara. 222. Mustasukkaisen vimmaa. 223. Majesteettirikos. 224. Yö Bastiljissa. 225. Fouquetin varjo. 226. Aamu. 227. Kuninkaan ystävä. 228. Miten Bastiljissa noudatettiin toimintaohjetta. 229. Kuninkaan kiitollisuus. 230. Valekuningas. 231. Portos luulee olevansa herttuanarvoa tavoittamassa. 232. Viimeiset jäähyväiset. 233. Beaufortin herttua. 234. Kun kello seisoi. 235. Planchetin omaisuus arvioidaan. 236. Herttuan omaisuus arvioidaan. 237. Hopealautanen. 238. Vanki ja vartijat. 239. Lupaukset. 240. Naisten parissa. 241. Ehtoollinen. 242. Colbertin vaunuissa. 243. Kaksi jokialusta. 244. Muskettisoturi vihjailee. 245. Miten kuningas Ludvig XIV esiintyi vaivaisessa osasessaan. 246. Valkoinen ja musta hevonen. 247. Suurmiehen seuraaja. 248. Saarelle saarretut. 249. Aramis selittää aseman. 250. Kuninkaan ja d'Artagnanin aatokset. 251. Portoksen esi-isät. 252. Biscarratin poika. 253. Locmarian luola. 254. Yllätys luolassa. 255. Kuin Homeroksen sankarilaulussa. 256. Titaanin kuolema. 257. Portoksen hautakirjoitus. 258. Gesvresin herttuan kierto. 259. Ludvig XIV:n kuninkuus. 260. Herra Fouquetin ystävät. 261. Portoksen testamentti. 262. Atoksen vanhuus. 263. Atoksen näky. 264. Kuoleman enkeli. 265. Tiedonanto. 266. Runoelman viimeinen laulu. Jälkimaininta. D'Artagnanin kuolema.

130.

Ilta Madamen luona.

Kaikki kokoontuivat sitten linnassa yhteiselle aterialle ja laittausivat senjälkeen hovipukuun. Tavallisuuden mukaan asetuttiin pöytään kello viideltä. Jos varaamme päivällisiin tunnin ja pukeutumiseen kaksi tuntia, oli siis jokainen valmiina kello kahdeksan tienoissa illalla.

Ja kello kahdeksalta alettiinkin esittäytyä Madamen luona, hänellä kun oli tänä iltana yleinen vastaanotto, kuten sanottu.

Kukaan ei tahtonut jäädä pois Madamen illanvietoista, sillä ne tilaisuudet tarjosivat kaikkea sitä viehätystä, mitä kuningatar — hurskas ja hyväluontoinen prinsessa — ei kyennyt antamaan omille seuranpidoilleen. Kunnollisuuden etuihin valitettavasti liittyy se ominaisuus, että se huvittaa vähemmän kuin häijymielisyys. Eihän Madameakaan suorastaan voinut sanoa pahanilkiseksi. Tähän todelliseen valioluonteeseen sisältyi liian paljon yleviä vaikutelmia ja hienoa tunnetta, jotta sitä olisi voinut määritellä ilkeäksi. Mutta Madamella oli vastustuskykyä, mikä avu usein osoittautuu omistajalleen turmiolliseksi, pakottaen hänet taittumaan, missä toinen olisi taipunut. Siitä seurasi, että iskut eivät tylpistyneet häneen kuten Maria-Teresian pehmoiseen sielunelämään. Henrietten sydän ponnahti joka pistoksesta, ja mikäli se ei turtunut tuskasta se antoi iskun iskusta jokaiselle yltiöpäälle, joka uskaltausi hänen kanssaan otteluun.

Oliko se häijyyttä vai pelkkää pahankurisuutta? Meidän mielestämme rikaslahjaiset ja voimakkaat luonteet muistuttavat tiedon puuta, kantaen aina kukkivalla, aina hedelmiä kypsyttävällä kaksoisoksallaan sekä hyviä että pahoja hedelmiä. Niiden hyvät hedelmät voi eroittaa ja poimia vain se, joka niitä halajaa, mutta hyödyttömät ja loiset kuolevat niiden huonoja hedelmiä syötyään, ja sitä ei tarvitsekaan pahoitella.

Ja Madame, joka vallitsi toisena kuningattarena tai sielultaan varmasti ensimmäisenäkin, niin, Madame teki kotinsa miellyttäväksi keskustelulla, kohtauksilla ja sillä täydellisellä vapaudella, jota kukin sai puheissaan käyttää, kunhan virkkoi jotakin sievää tai hyödyllistä. Sentähden kai haasteltiinkin Madamen illanvietoissa vähemmän kuin muualla. Madame oli karsas lörpöttelijöille ja kosti heille julmasti: hän antoi heidän puhua. Hän vihasi myös itserakasta vaateliaisuutta, sietämättä sitä vikaa edes kuninkaassa. Ja hän oli ottanut perin vaikeaksi tehtäväkseen parantaa tästä taudista Monsieurin, jolla se oli synnynnäinen.

Muuten hän otti vastaan runoilijat, nerot ja kauniit naiset valtiattarena, jota tämän orjat kumarsivat. Hän oli kaikessa kujeilussaan kyllin haaveileva saadakseen runoilijat unelmoimaan; hänen viehätyksensä oli siksi suuri, että hän kykeni loistamaan viehkeimpienkin keskellä, ja hänen henkevyytensä riitti kiinnittämään huomattavimmatkin henkilöt mieltyneiksi kuulijoiksi.