"Te kirkonmiehet olette suuria politikkoja", huomautti hän Aramikselle.
"Me miekkamiehet sitävastoin käymme suoraan kohti päämäärää. Asianlaita
on sellainen, että minä olin lähtenyt tervehtimään kunnon
Baisemeauxia…"
Aramis heristi korviaan.
"Hei!" virkahti Portos; "tuosta johtuu mieleeni, että minulla on
Baisemeauxilta kirje sinulle, Aramis."
Ja Portos ojensi piispalle kirjeen, jonka jo tunnemme.
Aramis pyysi saada lukea sen, d'Artagnanin olematta millänsäkään tästä seikasta, johon hän oli täysin valmistautunut. Aramiskin muuten tutustui sanomaansa niin tyynin ilmein, että d'Artagnan ihaili hänen itsehillintäänsä enemmän kuin milloinkaan. Luettuaan kirjeen piispa pisti sen huolettomasti taskuunsa.
"Niin, mitä olitkaan sanomassa, hyvä kapteeni?" tiedusti hän.
"Minä sanoin", jatkoi muskettisoturi, "että olin pistäytynyt
Baisemauxin luo virkatoimissa."
"Virkatoimissa?" toisti Aramis.
"Niin", vastasi d'Artagnan. "Ja luonnollisesti johduimme puhelemaan sinusta ja muista ystävistämme. Minun täytyy tosin tunnustaa, että Baisemeaux otti minut vastaan hieman kylmästi, ja sentähden sanoin piankin hyvästi. Mutta paluumatkalla tuli luokseni eräs sotamies ja sanoi (hän kun nähtävästi tunsi minut siviilipuvussanikin): 'Herra kapteeni, tekisittekö minulle sen palveluksen, että lukisitte minulle tähän koteloon kirjoitetun nimen?' Ja minä luin: 'Parooni du Vallonille, herra Fouquetin luona Saint-Mandéssa.' Pardieu! tuumasin itsekseni; Portos ei olekaan palannut Pierrefondsiin tai Belle-Islelle, kuten luulin, vaan oleskelee Saint-Mandéssa herra Fouquetin palatsissa. Mutta herra Fouquet ei nykyään ole Saint-Mandéssa, ja Portos on siis yksin tai Aramiksen seurassa. Minäpä käyn tervehtimässä Portosta. — Ja niin läksin käymään ystävämme luona."
"Oikein!" sanoi Aramis miettiväisenä.