"Keksittyäsi meidän salaisuutemme sinä riensit ilmoittamaan siitä kuninkaalle?"
"Riensin sitä kiivaammin, veikkonen, kun huomasin sinun kiirehtivän vielä vimmatummin. Kun mies, joka painaa kaksisataaviisikymmentäkahdeksan naulaa kuten Portos, ratsastaa tiheään vaihdettavilla vuokrahevosilla; kun luuvaloinen — suo anteeksi, sinä olet itse valittanut sitä minulle — kun luuvaloinen kirkkoruhtinas jouduttautuu päätähavin pitkälle ajotaipaleelle, silloin otaksun minä, että näillä kahdella ystävyksellä, jotka eivät ole tahtoneet antaa minulle tietoa pikaretkestään, on äärimmäisen tärkeitä asioita salattavina minulta, ja tietysti minä silloin säntään liikkeelle niin vinhasti kuin minun laiha ja nivelsäryltä säästynyt ruhoni suinkin sallii."
"Etkö tullut ajatelleeksi, rakas ystävä, että sinä olisit saattanut tehdä minulle — minulle ja Portokselle — mitä huonoimman palveluksen?"
"Kyllä otin lukuun senkin, mutta te kaksi, Portos ja sinä, olitte panneet minut esittämään surkeata osaa Belle-Islellä."
"Suo anteeksi", sanoi Aramis.
"Älä sinäkään ole nyreissäsi minulle", pyysi d'Artagnan.
"Nyt siis olet selvillä kaikesta?" jatkoi Aramis.
"Ma foi, en suinkaan."
"Käsitäthän, että minun oli annettava vihjaus herra Fouquetille, hänen ehättäytyäkseen sinun edelläsi kuninkaan luo?"
"Sepä juuri on hämärä kohta."