De Guiche huokasi.
"Ja sen seikan", virkkoi prinsessa hellästi, "pitää kehoittaa teitä aina puhuttelemaan minua mitä suurimmalla kunnioituksella."
"Oi!" huudahti de Guiche langeten hänen jalkojensa juureen ja suudellen niitä kuin hän olisi ollut jumalatar.
"Oikeastaan", kuiskasi tämä, "luulen, että minulla on vielä yksi osa.
Sen unohdin."
"Mikä? mikä?"
"Minä olen nainen", virkkoi prinsessa vieläkin hiljemmin. "Minä rakastan."
De Guiche nousi. Prinsessa avasi hänelle sylinsä; heidän huulensa yhtyivät.
Verhon takaa kuului askeleita. Montalais koputti.
"Mikä on, mademoiselle?" tiedusti Madame.
"Herra de Guichea kysytään", vastasi Montalais, joka ehti hyvin nähdä noiden neljän osan esittäjän hämmingin, — sillä, olihan de Guichekin kaiken aikaa sankarillisesti näytellyt omaansa.