"Se on kyllä luultavaa."
"No, minä otan pitääkseni huolta koko kirjeenvaihdosta kenenkään tietämättä, että olen osallinen toistenkin salaisuuksista."
"Mutta sepä juuri on mahdotonta", arveli Malicorne.
"Ja miksi muka?"
"Sinä et asu erikseen; olet la Vallièren huonekumppani. Hovineidon kamarissa käydään halukkaasti urkkimassa ja penkomassa. Pelkään sitäpaitsi pahoin kuningattaren espanjalaista mustasukkaisuutta, — leskikuningatarta, joka on epäileväinen kuin kaksi espanjalaista, ja lopuksi Madamea, jonka luulevaisuus on kymmenkertaisesti espanjalaista."
"Ja Monsieurkin on otettava lukuun", huomautti Montalais.
"Puhuin vasta naisista. Toisaalla on sitten Monsieur, de Guiche, Bragelonnen varakreivi ja neljäntenä — kuningas! Hän ei ainoastaan ole kaikista mustasukkaisin, vaan vielä mahtavinkin. Voi, armaani!"
"Entä sitten!"
"Millaiseen ampiaispesään oletkaan tunkeutunut!"
"En vielä kyllin pitkälle, jos vain tahdot seurata minua."