"Kah, mainiota!" virkahti Malicorne.
"Mistä noin tyytyväisenä?"
"Siitä, ettei tarpeen tullen ole pakko rientää Bloisin linnaan niitä noutamaan. Minulla on ne täällä."
"Oletko tuonut lippaan mukanasi?"
"Se oli minulle rakas, sinun muistonasi."
"Varjelekin sitä sitten visusti, sillä siinä lippaassa on omakätisiä kirjeitä, jotka myöhemmällä ovat hyvin kallisarvoisia."
"Sen käsitän, parbleu, ja siksipä tässä nyt myhäilenkin kaikesta sydämestäni."
"Nyt vielä viimeinen sana."
"Miksi viimeinen?"
"Tarvitsemmeko apureita?"