"Antakaa minun siis puolustautua."
"Kyllä kai, tehdäksenne minulle saman kuin Guiche-poloiselle!"
Ja kohottaen pistoolin Manicamp suuntasi sen de Wardesin rintaa kohti, käsivarsi ojennettuna ja silmäkulmat päättäväisesti rypistyneinä.
De Wardes ei yrittänyt edes paeta, hän seisoi kuin salaman iskemänä. Kamalan hetkisen hiljaisuudessa, joka de Wardesista tuntui vuosisadalta, kuului silloin huokaus.
"Hei", huudahti de Wardes, "hän elää, hän elää! Auttakaa, herra de
Guiche, minut tahdotaan murhata!"
Manicamp kavahti taaksepäin, ja molempien aatelismiesten kannattelemana kreivi vaivalloisesti kohousi toisen käsivartensa varaan. Manicamp viskasi pistoolin sivulle ja huudahti ilosta. De Wardes pyyhki kylmän hien kostuttamaa otsaansa.
"Olipa jo aika!" mutisi hän.
"Miten on laitasi?" kysyi Manicamp de Guichelta; "millä tavoin olet haavoittunut?"
De Guiche osoitti musertunutta käsivarttaan ja veristä rintaansa.
"Kreivi!" huudahti de Wardes; "minun syytettiin murhanneen teidät. Puhukaa, pyydän, vahvistakaa, että meillä oli kunniallinen kaksintaistelu!"