"Herra du Vallon", sanoi hän, "olen suureksi mielihyväkseni nähnyt teidät luonani, ja mieluista on minulle tavata teitä vastakin."
Portos kumarsi kuin Rhodoksen kolossi ja vetäysi takaperin pois salista.
"Herra d'Artagnan", jatkoi kuningas, "te jäätte odotushuoneeseen palvelusvuorolle; olen teille kiitollinen siitä, että toimititte minulle tilaisuuden tutustua herra du Valloniin… Hyvät herrat, palaan huomenna Pariisiin Espanjan ja Hollannin lähettiläiden hyvästelyä varten. Näkemiin."
Sali tyhjentyi heti.
Kuningas tarttui de Saint-Aignanin käsivarteen ja pani hänetkin lukemaan la Vallièren sepitelmän.
"No, miltä se tuntuu sinusta?" kysyi hän.
"Tenhoavalta, sire!"
"Niin minustakin, ja jos nämä säkeet tulisivat tunnetuiksi…"
"Ne herättäisivät runoilijain kateutta. Mutta heidän näkyviinsähän ne eivät joudu."
"Ja sinä näit hänen lukevan minun sepitykseni?"