"Mistä sen tiedätte?"
"Ratsastajalla ei ole ollut aikaa astua maahan, vaan hän on suistunut hevosensa mukana. Näin jäljen hänen säärestään, jonka hän oli vaivoin vetänyt hevosen alta. Eläimen ruumis oli puristanut kannuksen syvälle maahan."
"Hyvä. Ja mitä hän teki noustuaan?"
"Hän säntäsi suoraan vastustajaansa kohti."
"Joka yhä pysytteli metsän syrjässä?"
"Niin, sire. Saavuttuaan sitten hyvälle tähtäysvälille hän pysähtyi tanakasti; molempain kantapäiden jäljet näkyvät vierekkäin. Hän tähtäsi viholliseensa, mutta ampui ohi."
"Mistä tiedätte, että hän ei osannut?"
"Löysin luodin lävistämän hatun."
"Ah, todistuskappale!" huudahti kuningas.
"Riittämätön, sire", vastasi d'Artagnan kylmäkiskoisesti; "se on vailla nimikirjaimia ja vaakunaa, koristettu punaisella sulalla kuten kaikki muut, ja nauhassakaan ei ole mitään erikoista."