"Minulla oli kunnia ilmoittaa teidän majesteetillenne, että sitten saapui jalkaisin kaksi miestä, jotka veivät herra de Guichen pois."
"Miten voitte todistaa, että ne miehet tulivat taistelun jälkeen?"
"Ka, siihen on hyvin pätevä todistus", selitti kapteeni. "Taistelun hetkellä oli sade jo lakannut, mutta maa ei ollut ehtinyt imeä vettä sisäänsä, vaan oli jäänyt kosteaksi, joten jalat vaipuivat syvään. Mutta taistelun jälkeen, sillävälin kun herra de Guiche makasi tainnuksissa, maa jähmettyi ja jäljet painuivat vähemmän syvälle."
Ludvig löi ihailun merkiksi käsiään yhteen.
"Herra d'Artagnan", sanoi hän, "te olette tosiaan valtakuntani nokkelin mies."
"Samaa ajatteli herra de Richelieu, samaa sanoi herra de Mazarin, sire."
"Nyt on vain nähtävä, onko tarkkanäköisyytenne virheetön."
"Oh, sire, ihminen voi erehtyä, errare humanum est", virkkoi muskettisotilas järkeilevästi.
"Silloin te ette kuulu ihmisiin, herra d'Artagnan, sillä minä luulen, että te ette koskaan erehdy."
"Teidän majesteettinne sanoi, että saisimme nähdä."