"Mutta kuinka de Guichen päähän saattoikaan pälkähtää lähteä siten yksikseen villikarjua väijymään?" sanoi hän sitten.
"Sellainen on talonpoikaista yrittelyä ja omiaan miehelle, jolla ei ole koiria ja apureita aateliseen pyyntiin kuten Grammontin markiisilla."
Manicamp veti hartiansa kokoon.
"Nuoruus on huimaluontoinen", hän huomautti viisaana.
"No, jatkakaa", pyysi kuningas.
"Niin on asia", pitkitti Manicamp arastellen ja asetellen sanansa hitaasti peräkkäin niinkuin rämeen kantavuutta tunnusteleva, "niin on asia, sire, että de Guiche-poloinen ihan yksinään läksi väijymään villikarjua."
"Onpa siinäkin metsämies! Eikö de Guiche siis tiennyt sitäkään, että villikarju ensi laukauksesta kääntyy ahdistamaansa hätyyttämään?"
"Niin juuri kävikin, sire."
"Hänellä siis oli tieto pedosta?"
"Niin, sire. Talonpojat olivat nähneet sen perunamaillanne."