"Mutta eikö ystävyys ole painava syy?" kysyi prinsessa.
"Oh, tietysti, Madame, ja varsinkin hänenlaisensa miehen sydämelle."
"No niin, herra de Bragelonne on herra de Guichen ystävä. Ettehän sitä tosiasiaa kiellä?"
"Perin hyvä ystävä."
"No, herra de Guiche ryhtyi herra de Bragelonnea puoltamaan, ja kun herra de Bragelonne oli poissa eikä voinut taistella, taisteli de Guiche hänen puolestaan."
Manicamp alkoi hymyillä, nyökkäsi pari kertaa ja kohautti olkapäitään. Nämä liikkeet merkitsivät: — Hitto, jos sitä nyt välttämättömästi tahdotte!…
"Mutta puhukaa nyt toki", pyysi prinsessa kärsimättömästi.
"Minäkö?"
"Niin tietysti. On selvää, että olette toista mieltä kuin minä ja että teillä on jotakin sanottavaa."
"Minulla on sanottavana vain yksi asia, Madame: en ymmärrä rahtuakaan siitä, minkä kertomisella olette minua kunnioittanut."