Silloin Madame virkkoi hänelle herttaisimpaan sävyynsä:
"Tosiaan, monsieur, odotin teidän olevan kyllin kohtelias, jättääksenne tällä helteellä vaunut minulle yksinäni ja itse tehdäksenne matkan ratsain."
"Ratsain!" huudahti prinssi niin pelästyneenä, että hyvin saattoi nähdä, kuinka mahdoton hänen oli ottaa varten noin merkillistä ehdotusta. "Ratsain! Mitä ajattelettekaan, madame? Ihonihan korventuisi aivan pilalle tällaisessa tulikuumassa tuulessa."
Madame purskahti nauramaan.
"Te otatte minun päivänvarjoni", esitti hän.
"Sitä olisi perin hankala pidellä!" vastasi Monsieur yksioikoisesti.
"Eikä minulla ole hevostakaan."
"Mitä! Eikö hevosta?" vastasi prinsessa, tahtoen edes kiusoitella, ellei saanut puolisoansa jättämään häntä yksikseen. "Te erehdytte, monsieur, sillä näenhän tuolla mieliraudikkonne."
"Raudikkoni?" huudahti prinssi, yrittäen liikahtaa vaununikkunaa kohti; mutta se tuotti hänelle niin paljon vaivaa, että hän keskeyttäen aikeensa kiirehti vaipumaan entiseen hievahtamattomaan asentoonsa.
"Niin", virkkoi Madame, "teidän hevosenne, jota herra de Malicorne kuljettaa."
"Eläinparka!" vastasi prinssi. "Kyllä se saa kärsiä kuumuudesta!"