Veitikkamaisin ilmein Monsieur läheni häntä. Hän ei ollut huomannut prinsessan punastusta, tai jos olikin sen havainnut, hän ei ollenkaan aavistanut sen oikeata syytä.
"Madame", virkkoi hän suudellen vaimonsa kättä, "täällä on syrjäytetty, onneton maanpakolainen, jota tahtoisin teille suosittaa. Pyydän teitä ottamaan huomioon, että hän on parhaita ystäviäni, ja että hyvyytenne häntä kohtaan suuresti liikuttaisi minua."
"Mikä maanpakolainen? Mikä onneton?" kysyi Madame, katsahtaen ympärilleen ja kiinnittämättä suurempaa huomiota kreiviin kuin muihinkaan.
Nyt oli hetki työntää suojatti esille. Prinssi väistyi sivulle de Guichen tieltä, joka nyrpeänä lähestyi Madamea, tehden hänelle kumarruksensa.
"Mitä!" kysyi Madame muka tavattomasti kummastuneena. "Kreivi de
Guicheko on syrjäytetty ja maanpakolainen?"
"Juuri hän!" toisti herttua.
"Oh", virkkoi Madame, "mutta hänethän täällä vain nähdäänkin."
"Ah, madame, te olette kohtuuton", sanoi prinssi.
"Minäkö?"
"Epäilemättä. Mutta antakaa nyt anteeksi hänelle, poikaparalle."