"Niin, sire, tälläkin hetkellä, kun siitä puhutte, minä vapisen pelosta."
"Olkoon; mutta sinuapa ei yllätetä, jos itse laskeudut portaita pitkin alempana oleviin huoneisiin."
"Sire, sire, mitä sanottekaan!" huudahti la Vallière säikähtyneenä.
"Sinä käsität minut väärin, Louise, kun otat noin pahaksesi ensi sanastani. Tiedätkö ensinnäkin, kelle nuo huoneet kuuluvat?"
"No, kreivi de Guichelle."
"Ei, vaan herra de Saint-Aignanille."
"Dianko totta!" huudahti la Vallière.
Tämä nuoren tytön riemuitsevasta povesta singahtanut lauselma sai ikäänkuin suloisen enteen salaman välähtämään kuninkaan lemmestä laajentuneessa sydämessä.
"Niin, ystävällemme herra de Saint-Aignanille."
"Mutta, sire, minä en voi paremmin saapua de Saint-Aignanin kuin kreivi de Guichenkaan luo", uskalsi jälleen naiseksi muuttunut enkeli muistuttaa.