"Oh", vastasi kuningas, "tuleehan toki sekin päivä, jolloin te itse sanotte minulle, että minun on uhmattava kaikkea, ollakseni teitä enää jättämättä."
"Sinä päivänä, sire, olisin järjiltäni, ja teidän majesteettinne ei saisi uskoa minua."
"Huomiseen, Louise."
Tyttö huokasi, mutta voimattomana vastustamaan kuninkaan pyyntöä hän sitten lupautui:
"Niin, koska teidän majesteettinne tahtoo."
Näin sanoen hän keveästi nousi portaita ja katosi rakastajansa näkyvistä.
"No, mitä sanotte, sire?…" kysyi de Saint-Aignan hänen lähdettyään.
"Hm, eilen pidin itseäni ihmisistä onnellisimpana, Saint-Aignan."
"Ja tänäänkö siis kenties katsotte olevanne onnettomin kuolevainen?" tiedusti kreivi hymyillen.
"En, mutta tämä rakkaus on sammumaton jano; turhaan juon, turhaan ahmin uutteruutesi hankkimia pisaroita: mitä enemmän juon, sen pahemmin janottaa."