Tuskin oli maalari tamineinensa kadonnut, kun Malicorne pisti päänsä oviverhojen välitse. Kreivi vastaanotti hänet avosylin, mutta silti hieman alakuloisena sävyltään; kuninkaallisen auringon tielle osunut pilvi loi varjonsa uskolliseen saattolaistähteenkin.
Malicorne huomasi ensi silmäyksellä hovimiehen katsannon verhoutumisen.
"Ohoi, herra kreivi", virkkoi hän, "jopa näen muotonne mustana!"
"Kyllä on aihettakin, totisesti, parahin herra Malicorne. Voitteko uskoa, että kuningas ei ole tyytyväinen?"
"Eikö hän olekaan hyvillään portaista?"
"Oh, kyllä portaat päinvastoin ovat miellyttäneet häntä erinomaisesti."
"Kamarien sisustusko siis ei ole ollut hänen makunsa mukaista?"
"Kas, sitä hän ei ole ajatellutkaan. Ei, kuningasta on pahoittanut…"
"Sen voin minäkin sanoa, herra kreivi: hänen majesteettinsa ei mielellään näe olevansa lemmenkohtauksessa neljäntenä. Ja ettekö te käsittänyt sitä jo ennakolta, herra kreivi?"
"Miten minä olisin voinut ottaa sitä lukuun, hyvä herra Malicorne, kun en ole muuta tehnyt kuin kirjaimellisesti noudattanut kuninkaan ohjeita?"