"Rakas Graffton, näethän hyvin, että menemme mihin sinä viet."
"Minäkö?"
"Sinä tietystikin! Palatsin äärimmäiseen päähän penkkiä kohti, missä nuori ranskalainen huokaillen odottelee."
Miss Mary Graffton nousi äkkiä.
"Ei, ei", sanoi hän, "sinne en lähde."
"Mikset?"
"Palatkaamme, Stewart."
"Kävelkäämme päinvastoin eteenpäin ja selittäkäämme ajatuksemme."
"Mistä?"
"Bragelonnen varakreivistä ja kaikista tekemistäsi huviretkistä, sinä kun olet hänen ainainen ajelu- ja kävelykumppaninsa."