"Jos se olisi itse kuningaskin", huudahti Buckingham, "en vastaisi hänestä!"
"No, kuninkaalla on muskettisotureita suojanaan", lausui Kaarle tyynesti. "Minä tiedän sen, minä, joka olen odottanut hänen puheilleen pääsyä Bloisissa. Hänellä on herra d'Artagnan. Hitonmoinen vartija! En pelkäisi kahdenkymmenen Bragelonnesi kiukkua, jos minulla olisi neljä sellaista palvelijaa kuin herra d'Artagnan."
"Oi, mutta teidän majesteettinne, joka olette niin hyvä, miettikää toki", kehoitti Buckingham.
"Katso", virkkoi Kaarle II, antaen kirjeen herttualle, "lue ja vastaa itse. Mitä tekisit minun asemassani?"
Buckingham otti hitaasti Madamen kirjeen ja luki liikutuksesta väristen seuraavat sanat:
'Sinun, minun tähteni, kaikkien kunnian ja pelastuksen tähden
lähetä herra de Bragelonne heti takaisin Ranskaan.
Uskollinen sisaresi
Henriette.'
"Mitä siitä sanot, Villiers?"
"Totisesti, sire, en mitään", vastasi herttua hämmästyneenä.
"Sinäkö", virkkoi kuningas teeskennellen, "kehoittaisit minua tottelemattomuuteen, kun sisareni näin hartaasti pyytää?"