— Mitä hän tarkoittaa? — ajatteli Buckingham Raoulin puristaessa kunnioittavasti miss Maryn kättä.
Miss Mary ymmärsi katseen, jonka Buckingham häneen loi.
"Jos se olisi kihlasormus", virkkoi hän, "en ottaisi sitä vastaan."
"Mutta tarjoattehan hänelle kuitenkin paluuta luoksenne."
"Voi, hyvä herttua!" huudahti nuori tyttö nyyhkyttäen; "minunlaistani naista ei hänenlaisensa mies koskaan ota lohdutuksekseen."
"Siis uskotte, että hän ei palaa?"
"Ei koskaan", vastasi miss Graffton tukahtuneesti.
"No niin, minäpä sanon teille, että hän kotiin saavuttuaan näkee onnensa murskatuksi, kihlattunsa menetetyksi… kunniansa tahratuksi… Mitä hänelle siis jää jäljelle teidän rakkautenne arvoista? Oi, sanokaa, Mary, te, joka tunnette itsenne!"
Miss Graffton laski valkean kätensä Buckinghamin käsivarrelle, ja sillävälin kun Raoul pakeni huimaavaa vauhtia lehmuskujalle, tyttö lausui raukealla äänellä "Romeon ja Julian" säkeet:
"On ero valittava elämäksi, tai jääminen ja matka kuolemaan."