"Sanelkaa!" pyysi hän. "Päässäni pyörii niin paljon muuta, etten osaisi saada kokoon kahta riviä."
"Samapa se", vastasi Aramis. "Kirjoittakaa siis!"
Hän saneli:
'Hyvä neiti! Olen nähnyt teidät, ja teitä ei hämmästyttäne,
että olen huomannut teidät tenhoavaksi.
Mutta sulojanne vastaavan aseman puutteessa te voitte viettää
ainoastaan syrjäytettyä elämää hovissa.
Kunniallisen miehen rakkaus voisi — jos teillä on ollenkaan kunnianhimoa — auttaa oikeuksiinsa teidän henkevyyttänne ja viehkeyttänne.
Minä asetan rakkauteni teidän jalkainne juureen; mutta kun kaikkein nöyrin ja varovaisinkin kiintymys saattaa kuitenkin panna alttiiksi hellimänsä olennon, ei noin ihastuttavan henkilön sovi antautua vaaraan ilman tulevaisuuden vakuuksia.
Jos suvaitsette vastata rakkauteeni, niin osoitan teille kiitollisuuttani tekemällä teidät pysyväisesti vapaaksi ja itsenäiseksi.'
Tämän kirjoitettuaan Fouquet katseli Aramista.
"Nimi vain alle", sanoi piispa.