Montalais todellakin odotti ovella kiihdyksissään ja kalpeana.
"Pian, pian", hän sanoi, "hän on tulossa ylös!"
"Kuka? Kuka tulee?"
"Hän! Kyllä sen arvasinkin."
"Mutta sano toki, kuka hän? Peloitat minua hirveästi."
"Raoul", hengähti Montalais.
"Minä, niin", virkkoi iloinen ääni pääportailta.
Kirkaisten la Vallière kavahti taaksepäin.
"Tässä olen, tässä olen, rakas Louise", huudahti Raoul rientäen huoneeseen. "Oi, tiesinhän, että sinä yhä rakastat minua!"
La Vallièren kasvot kuvastivat kauhistusta ja hän teki kiivaasti moittivan liikkeen; hän ponnisteli puhuakseen ja kykeni ääntämään vain: