Aramis kumartui herttuattaren kättä kohti ja painoi sille kohteliaan suudelman.
"Löytämiseni on täytynyt olla jokseenkin vaikeata", hän virkkoi.
"Kyllä hiukan", myönsi herttuatar vastahakoisesti palautuen tähän seikkaan, jota Aramis niin piti mielessään; "mutta tietäen teidät herra Fouquetin ystäväksi minä kuulustelin hänen lähistöstään."
"Ystäväksi? Oh, siinä liioittelette, madame", huudahti chevalier. "Jalomielisen suojelijan suosiollisuutta saavuttaneena pappiparkana minä olen ministerin kiitollinen ja uskollinen palvelija, mutta sen enempää en hänelle merkitse."
"Hän toimitti teille piispannimityksen?"
"Niin, herttuatar."
"Mutta sitenhän komea muskettisoturi saikin tilaisuuden vetäytyä mukavasti lepoon."
— Sinun jo sietäisi syrjäytyä kaikesta valtiollisesta juonittelusta! — ajatteli Aramis. "No", lisäsi hän, "te siis tiedustelitte herra Fouquetin ympäristöstä?"
"Se oli helppoa. Te olitte ollut hänen seuralaisenaan Fontainebleaussa ja sitten pistäytynyt pikimmältään hiippakuntaanne, joka lienee Belle-Isle-en-Mer?"
"Ei, ei toki, madame", oikaisi Aramis. "Hiippakuntani on Vannesin piiri."