"Aivan niin."
"Tiedättekö myös, että lapseni ovat saattaneet minut häviöön, riistäneet puille paljaille?"
"Voi, sehän on surkeata, herttuatar!"
"Kamalaa! Minun on täytynyt käyttää kekseliäisyyttä elääkseni ja varsinkin säästyäkseni viettämästä ihan mitätöntä olemassaoloa."
"Sen voin käsittää."
"Minulla oli sekä vihamielisyyksiä että ystävyyden harrastuksia vielä hoideltavina; mutta luottoni oli mennyttä, suojelijat olivat vieraantuneet."
"Ja te kun olette osoittanut suosiollisuuttanne niin monille!" virkkoi
Aramis säveästi.
"Sellaista on maailman meno, chevalier. Mutta minä osuin sitten
Espanjan kuninkaan puheille…"
"Ahaa!"
"Hän oli juuri virallisesti vahvistanut jesuiittien veljeskunnalle suurmestarin, kuten tapa on…"