Nämä sanat kuullessaan Vanel tähtäsi Colbertiin katseen, jonka himmeydessä kuvastui pelkkää nöyryyttä, mutta intendentti joutui kuitenkin aprikoitsemaan, eikö se silmäys kyennyt tunkeutumaan syvällekin.
"Mitä puhuttekaan parlamentin yliprokuraattorin virasta, Monseigneur?" oudoksui Vanel. "En tiedä muuta sellaista asemaa kuin herra Fouquetin."
"Aivan niin, hyvä neuvos."
"Te ette pysähdy vähään, monseigneur; mutta ennen kuin tavara ostetaan, sen pitänee olla myytävänä?"
"Minä luulen, herra Vanel, että se virka olisi piankin tarjolla…"
"Mitä! Herra Fouquetko luovuttaisi korvauksesta yliprokuraattorin valtuudet?"
"Niin puhutaan."
"Möisi viran, joka tekee hänet loukkaamattomaksi? Ohoh!" Ja Vanel puhkesi nauruun.
"Peloittaisiko teitä ottaa se haltuunne?" kysyi Colbert vakavasti.
"Peloittaisiko! Ei suinkaan…"