"Teidän majesteetillanne on Flandriassa ystäviä."
"Ja ne ystävätkö ovat lähettäneet teidät tänne?"
"Niin, madame."
"Mainitkaa heidät minulle."
"Mahdotonta, madame, ja hyödytöntä, koska teidän majesteettinne sydämessä ei jo ole herännyt eloon muistoja."
Itävallan Anna kohotti päänsä, yrittäen naamionkin suojasta sanojen salamyhkäisyydestä saada selville, kuka häntä puhutteli näin tuttavalliseksi heittäytyen. Ylpeätä arvokkuuttansa loukkaavasta uteliaisuudestaan maltittomaksi käyden hän sitten lausui:
"Ettekö tiedä, madame, että kuninkaallisia henkilöitä ei puhutella naamioituna?"
"Suvaitkaa se minulle, madame", vastasi beguininunna nöyrästi.
"En voi sitä suvaita, mutta suon kyllä anteeksi, jos nyt riisutte naamionne."
"Olen tehnyt valan, madame, autellakseni surevia tai kärsiviä, antamatta heidän koskaan nähdä kasvojani. Minä olisin voinut tuottaa lievikettä ruumiillenne ja sielullenne; mutta koska teidän majesteettinne epää sen minulta, niin peräydyn. Hyvästi, madame, hyvästi!"