Tuskin oli hän saanut sanat suustansa, kun kuningatar suoristautuen huudahti lyhyen käskevästi:
"Puhukaa! Puhukaa suoraan, selittäkää tarkoituksenne joutuin ja selvästi, taikka…"
"Älkää uhatko, kuningatar", keskeytti beguininunna sävyisästi. "Olen tullut luoksenne kunnioittavan osanoton vallassa, ystävättären puolesta."
"Todistakaa se siis! Keventäkää tilaani älkääkä ärsyttäkö."
"Se todistaminen käy helposti, ja teidän majesteettinne saa nähdä, enkö todella edusta ystävätärtä."
"No niin?"
"Mitä onnettomuutta teidän majesteetillenne on sattunut kolmenkolmatta vuoden kuluessa?…"
"No, moniakin suuria onnettomuuksia. Ensiksikin menettänyt puolisoni."
"En puhu sellaisista tappioista. Tahdoin kysyä, onko… nykyisen kuninkaamme syntymästä asti… ystävättären esiintymistapa tuottanut mitään murhetta teidän majesteetillenne."
"En käsitä teitä", vastasi kuningatar, ja liikutustansa salatakseen hän puri hampaansa yhteen.