"Oliko minun tosiaan kerrottu kuolleen?"
"Kaikkialla."
"Lapseni eivät kuitenkaan olleet esiintyneet surupuvussa."
"Kas, tiedättehän, herttuatar, että hovi muuttaa usein majaa; herrat d'Albert de Luynes sattuvat harvoin näkyviimme, ja alituisessa hyörinässämme jää paljonkin julkisen elämän ilmiöitä huomaamatta."
"Teidän majesteettinne ei kuitenkaan olisi pitänyt uskoa sitä huhua."
"Miksi? Voi, me olemme kuolevaisia; ettekö näe, että minä, vanhempi siskonne, kuten entiseen aikaan sanoimme — jo kallistun hautaa kohti?"
"Jos teidän majesteettinne uskoi minut kuolleeksi, niin teitä on ainakin täytynyt hämmästyttää, että minusta ei ollut kuulunut mitään ennen."
"Kuolema toisinaan yllättää ihmisen hyvin äkillisesti."
"Oi, teidän majesteettinne, kun sielut tallettavat sellaisia salaisuuksia kuin äsken mainitsemamme, tuntevat ne ensin kevennyksen tarvetta, joka on tyydytettävä! Iäisyyteen valmistauduttaessa laitetaan kaikki vanhat paperit järjestykseen."
Leskikuningatar hätkähti.