"Ohoo, rakas runoilija!"
"Erinomaisen mehevää."
"Ahaa!"
"Tavattoman ujostelematonta."
"Hei, hei, pentele!"
"Minä sijoitin siihen", jatkoi runoilija kylmäverisesti, "kaikki lemmekkäät sanat, mitä löysin."
Kaikki olivat katketa naurusta urhoollisen runoilijan täten asettaessa nimilaattaa tavaralleen.
"Ja", pitkitti hän, "minä ponnistelin voittaakseni kaikki mitä
Boccaccio, Aretino ja muut mestarit ovat sen laatuista luoneet."
"Hyvä Jumala!" huudahti Pélisson. "Mutta sittenhän se tuomitaan."
"Luuletteko niin?" kysyi la Fontaine yksinkertaisesti. "Vannon, etten tehnyt sitä itseni tähden, vaan yksinomaan herra Fouquetin hyväksi."