"Ja minä yhdyn Gourvilleen", huudahti Fouquet katkaisten keskustelun mielipiteensä ilmaisulla, jonka tietysti täytyi olla kaikkia muita painavampi.
"Puolitoista miljoonaa!" murahti Pélisson. "Pardieu, tunnenpa intialaisen sadun…"
"Kertokaa se minulle", kehoitti la Fontaine; "minunkin pitäisi tuntea se."
"Kertokaa, kertokaa."
"Kilpikonnalla oli kuori", aloitti Pélisson, "jonka suojaan se vihollistensa uhatessa vetäytyi. Eräänä päivänä sanoi joku sille: 'Kylläpä sinulla kesäisin on kuuma tuossa asunnossasi, ja se estää sinua näyttämästä sulojasi. Tarhakäärme tuolla maksaisi sinulle kilvestäsi puolitoista miljoonaa.'"
"Hyvä!" nauroi yli-intendentti.
"Ja sitten?" kysäisi la Fontaine, jonka harrastusta erityisesti kiinnitti tarinan loppuponnen kuuleminen.
"Kilpikonna möi kuorensa, jääden alastomaksi. Korppikotka sattui elukan näkemään, ja nälkäisenä se puhkaisi tältä kupeet yhdellä ainoalla nokkansa iskulla ja söi sen suuhunsa."
"Ho mythos deloi?"…[16] virkkoi Conrart.
"Että herra Fouquetin on hyvä pitää kauhtanansa."