"Olen, monsieur."
"Mutta herra yli-intendentti ei ole koskaan sanonut myyvänsä sitä", yritti Pélisson väittää.
"Anteeksi, te itse olette siitä puhunut", virkkoi Conrart.
"Sen voin todistaa", vakuutti Gourville.
"Hän omaksuu vain ne kauniit puheet, joita hän minun pidettävikseni laatii", sanoi Fouquet nauraen. "No, kuka se ostaja olisi, la Fontaine?"
"Aivan musta lintu, parlamenttineuvoston jäsen, kelpo sielu itsessään."
"Hänen nimensä?"
"Vanel."
"Vanel!", huudahti Fouquet. "Vanel! Hän, jolla on vaimona…?"
"Juuri sama, — hänen aviomiehensä, aivan niin, monsieur."