Ja hän ravisti miestä hermostuneesti.
"Miljoonan!" toisti Vanel aivan kalpeana. "Miljoonan, — se edustaa nykyisen korkokannan mukaan kuudenkymmenenkuudentuhannen livren vuosituloa."
"Noh, monsieur", sanoi Fouquet, "tuota ei käy hylkääminen. Vastatkaa siis; suostutteko?"
"Mahdotonta…" jupisi Vanel.
Aramis puristi huulensa yhteen, ja jotakin valkean pilven kaltaista valahti hänen kasvoilleen, näyttäen uhkaavan ukkosta. Hän ei päästänyt Vanelia irti.
"Olette ostanut viran puolestatoista miljoonasta livrestä, eikö niin?
No hyvä, teille maksetaan nuo puolitoista miljoonaa livreä. Silloin
olette voittanut viisitoistasataatuhatta käymällä täällä herra
Fouquetille kättä lyömässä. Kunniaa ja hyötyä samalla kertaa, herra
Vanel."
"Minä en voi", vastasi Vanel koleasti.
"Vai niin!" lausui Aramis, joka oli niin tiukasti kouraissut miehen takkia, että hänen päästäessään kätensä irti Vanel horjahti sysäyksestä taaksepäin. "Vai niin! Näkee kyllin selvästi, mitä varten olette tänne tullut."
"Niin, sen näkee", säesti Fouquet.
"Mutta…" virkahti Vanel yrittäen suoristaa ryhtiään näiden kunnian miesten heikkouden edessä.