"Minua?" murahti d'Artagnan. "Tulkoon hän sisälle, Ja saanpa nähdä, minuako hän tahtoo puhutella."
Viekas kapteeni oli vainunnut oikein. Sisälle astuessa Montalais näki
Raoulin ja huudahti:
"Monsieur, monsieur… Anteeksi, anteeksi, herra d'Artagnan!"
"Kaikesta sydämestäni, mademoiselle", vastasi d'Artagnan. "Tiedän hyvin, että ne, jotka minua tällä iälläni etsivät, ovat kipeästi apuni tarpeessa."
"Minä hain herra de Bragelonnea", selitti Montalais.
"Kuinka hyvin sattuikaan! Minäkin tavoitin teitä."
"Raoul, etkö tahdo mennä neidin kanssa?"
"Hyvin kernaasti."
"Mene siis!"
Ja hän työnsi Raoulin lempeästi huoneesta. Sitten hän tarttui
Montalaisin käteen.