"Juhlapukuni", virkkoi hän tälle; "hevoseni ja talutusratsu."
Palvelija kumarsi ja poistui.
"Tietääkö isäsi tästä?" kysyi Portos.
"Ei, minä kirjoitan hänelle."
"Entä d'Artagnan?"
"Ei d'Artagnankaan. Hän on niin varovainen ja olisi estänyt minut."
"D'Artagnan on sentään hyvin neuvokas mies", sanoi Portos kummastellen rehdissä vaatimattomuudessaan, että oli ajateltu häntä, vaikka d'Artagnan oli olemassa.
"Rakas herra du Vallon", vastasi Raoul, "älkää kyselkö enempää, pyydän hartaasti. Olen sanonut kaikki, mitä minulla oli sanottavaa. Odotan vain toimintaa, ja odotan sitä ankarana ja ratkaisevana, jollaiseksi te osaatte sen valmistaa. Siksi teidät valitsinkin."
"Kyllä otan tuottaakseni sinulle tyydytystä", takasi Portos.
"Ja muistakaa, rakas ystävä, että paitsi meitä älköön kukaan saako tietää tästä ottelusta."