De Saint-Aignan kävi tavattoman kalpeaksi. Hän työnsi tuoliaan niin äkkiä taaksepäin, että Portos kaikessa yksinkertaisuudessaankin huomasi iskun osuneen paikalle.
"Laskuluukku", jupisi de Saint-Aignan.
"Niin, monsieur, selittäkää se, jos voitte", tuumi Portos päätänsä pudistaen.
De Saint-Aignan painoi otsansa alas.
"Oi, minut on petetty", mutisi hän; "tiedetään kaikki!"
"Kyllä vain tiedetäänkin", vakuutti Portos, joka ei tiennyt mitään.
"Näette minut siitä hämmentyneenä", jatkoi de Saint-Aignan, "niin hämmentyneenä, että olen aivan suunniltani!"
"Paha omatunto, monsieur. Oh, asianne ei ole hyvä!"
"Monsieur!"
"Ja kun yleisö saa tietää ja asettuu tuomitsemaan…"