Ludvig astahti kreiviä kohti ja ojensi hänelle hymyillen kätensä, jonka yli tämä kunnioittavasti kumartui.
"Herra kreivi de la Fère", virkkoi kuningas nopeasti, "olette täällä niin harvinainen vieras, että minulle on erittäin hauska tavata teidät."
Atos vastasi kumartaen:
"Soisin kyllä, että minulla olisi onni aina oleskella teidän majesteettinne luona."
Tuo vastaus, siinä äänilajissa lausuttuna, merkitsi ilmeisesti: — Soisin kuuluvani kuninkaan neuvonantajiin, säästääkseni hänet tekemästä virheitä.
Kuningas tunsi sen, ja päättäen tämän miehen edessä säilyttää mielentyyneyden edut arvoasemansa etujen mukana sanoi hän:
"Minä näen, että teillä on jotakin sydämellänne."
"En olisi muutoin sallinut itselleni vapautta saapua teidän majesteettinne luo."
"Puhukaa avoimesti, monsieur; olen kovin halukas tyydyttämään teitä."
Kuningas istahti.