"Iskit naulaa kantaan, rakas veikkonen."
"Sitä odotinkin. Lähtekäämme!"
"Oh, lempo soikoon!" huudahti d'Artagnan. "Kovinpa sinulla on kiire!"
"Pelkään viivyttäväni sinua", sanoi Atos hymyillen.
"Minulla on aikaa. Etkö muuten ole utelias tietämään mitä tapahtui kuninkaan ja minun kesken?"
"Jos viitsit sen kertoa, ystäväni, kuuntelen mielelläni."
Ja hän osoitti d'Artagnanille suurta nojatuolia, johon tämä heittäysi mukavaan asentoon.
"Minä todella haluan selostaa keskusteluamme, tiedätkös", jatkoi d'Artagnan, "sillä se oli mielenkiintoinen kylläkin."
"Puhu pois."
"No niin, kuningas kutsutti minut luokseen."