"Ja tunnen maan päällä henkilöitä, jotka siinä auttavat jumalaa", vastasi kapteeni.
202.
Kolme yhtymisestään kummastunutta pöytäkumppanusta.
Vaunut olivat saapuneet Bastiljin ensimmäiselle portille, missä vahtisotilas pysähdytti tulijat. Mutta d'Artagnanin tarvitsi virkkaa vain sananen, ja ajopelit päästettiin sisälle. Hallintopihalle johtavaa katettua pääkujaa ajettaessa d'Artagnan — jonka ilveksensilmä huomasi kaikki, vieläpä tunkeusi muurienkin läpi — huudahti yhtäkkiä:
"Hei, mitä minä näenkään?"
"No", virkkoi Atos tyynesti, "kenet näet, ystäväni?"
"Katsohan tuonne päin!"
"Pihaanko?"
"Niin, mutta nopeasti, joudu."
"Siellä on vaunut."