Raoul levitti käsivartensa huudahtaen:
"Herra kreivi! Herra kreivi!"
"Kas, sinäkö, Raoul!" virkkoi Atos ilon innossa.
"Eipä hullumpaa!" lisäsi d'Artagnan, räjähtäen nauramaan.
Ja molemmat syleilivät nuorta miestä ja Portosta, joka oli heidät kahmaissut käsivarsiinsa.
"Kunnon Portos, oivallinen ystäväni!" huudahti Atos. "Aina olet kaltaisesi!"
"Hän on vielä kaksikymmenvuotias", sanoi d'Artagnan, "Bravo, Portos!"
"Lempo soikoon!" vastasi Portos hiukan hämillään; "me luulimme sinun olevan vankina."
"Ja olimmekin vain ajelemassa herra d'Artagnanin vaunuissa", vastasi
Atos.
"Me olemme seuranneet teitä Bastiljista asti", vastasi Raoul epäluuloisella ja nuhtelevalla äänellä.