"Mielestäni olen puhunut kylliksi", vastasi vanki, "ja nyt olisi teidän vuoronne. Minä olen väsynyt."
"Teen tahtonne mukaan", sanoi Aramis.
Hän mietti, ja syvän juhlallisuuden ilme levisi hänen kasvoilleen. Hän oli ilmeisesti päässyt tärkeimpään kohtaan sen osan esittämisessä, jota varten hän oli vankilaan tullut.
"Ensin vielä kysymys…" hän virkkoi.
"Mikä? Puhukaa."
"Talossa, missä asuitte, ei kaiketi ollut minkäänlaista kuvastinta?"
"Mitä se nimitys merkitsee?" kysyi nuori mies. "Minä en sitä edes tunne."
"Kuvastimella tarkoitetaan välinettä, joka heijastaa esineet, tehden mahdolliseksi nähdä esimerkiksi omat kasvonpiirteensä erityisesti valmistetussa lasissa, kuten te näette minun kasvoni välittömästi silmillänne."
"Ei, siinä talossa ei ollut mitään kuvastinta", vastasi nuori mies.
Aramis katseli ympärilleen.