"Hyvä herra d'Herblay, olen jo tunnin ajan pelkästään leikkinyt kysymyksiä ja vastauksia, ja se huvi alkaa kyllästyttää. Käsittäkää asia: pienokainen ei ollut oivaltavinaan puhettani, — hän ei muka ollut saanut mitään kirjettä, ja jyrkästi asetuttuaan eroon koko asiasta hän ei siis voinut luovuttaa kirjettä minulle takaisin tai vannoa hävittäneensäkään."
"Ohoh!" äännähti Aramis rauhattomana; "mitä sanottekaan!"
"Hän vakuutti kaiken pyhän nimessä, että minulta ei ollut tullut kirjettä."
"Se on liikaa! Koetitteko taivutella?"
"Olin itsepintainen häpeämättömyyteen asti."
"Ja hän kielsi yhä?"
"Hellittämättömästi."
"Eikö hänessä ilmennyt mitään horjuvaisuutta?"
"Ei hetkeksikään."
"Ja te siis olette jättänyt kirjeemme hänen haltuunsa!"