"Minulla on kylliksi tuntemusta keimailevista naisista", keskeytti
Aramis.
"Hyvä ystävä, hyvä ystävä!"
"Tahdotte sanoa, että niistä tutkimuksistani on jo pitkä aika. Naiset pysyvät sentään aina samoina."
"Niin, mutta miehet muuttuvat, ja te olette nykyään epäluuloisempi kuin entispäivinä", huomautti Fouquet ja lisäsi naurahtaen: "No niin, jos la Vallière tahtoo kolmanneksen verran rakastaa minua, kuninkaan saadessa osuudekseen kaksi kolmannesta, niin sopineeko minulle se asema?"
Aramis nousi kärsimättömästi.
"La Vallière ei ole koskaan rakastanut eikä koskaan rakasta ketään muuta kuin kuningasta", takasi hän.
"Mutta mitä siis te tekisitte?" kysyi Fouquet.
"Kysykää pikemmin, mitä olisin tehnyt."
"No, mitä te olisitte tehnyt?"
"En ensiksikään olisi päästänyt tuota miestä menemään."