"Ja te kysytte, mitä se teihin kuuluu, että teillä silloin on ystävä, joka osaa tehdä kultaa? Kyllä, se kuuluu teihin sillä tavoin, että saatte häneltä nuo viisisataatuhatta frangia, joita muilta ei ole saatu."
"Ja missä sitten?" kysyi kardinaali.
"Saint-Claude-kadun varrella, joka on Maraisin kaupunginosassa."
"Mistä tuntisin teidän talonne?"
"Oven kolkuttimen pronssisesta korppikotkan päästä."
"Milloin voin sinne tulla?"
"Ylihuomenna kello kuusi illalla, monseigneur, jos haluatte, ja sitten…"
"Sitten?"
"Niin usein kuin vain haluatte. Mutta nyt päättyikin keskustelumme aivan oikeaan aikaan, sillä katsokaa, prinsessa lopettaa juuri rukouksensa."
Kardinaali oli voitettu: hän ei koettanut enää millään tavoin vastustaa. Hän meni prinsessan luo ja sanoi: