Tuon korean kirkkoruhtinaan lukuisat lemmenseikkailut olivat karaisseet kuskin siinä määrin pimeyttä, katukuoppia ja muita eräitten salaperäisten katujen vaaroja vastaan, ettei hän arastellut lainkaan, kun hänen täytyi kääntää autiolle ja synkälle Bastilji-bulevardille, ajettuaan ensin jossakin määrin asuttujen ja valaistujen Saint-Denisin ja Saint-Martinin bulevardien kautta.
Vaunut pysähtyivät Saint-Claude-kadun kulmaan jo bulevardille ja kuski ohjasi ne isäntänsä käskystä parikymmentä askelta syrjään puitten varjoon.
Herra de Rohan hiipi nyt maallisen miehen puvussa pitkin katua ja kolkutti sitten kolme kertaa porttiin, jonka hän oli helposti tuntenut kreivi de Fenixin kuvauksesta.
Fritzin askeleet kaikuivat pihalla ja portti aukesi.
"Täällähän kreivi de Fenix asuu?" kysyi prinssi.
"Kyllä, monseigneur", vastasi Fritz.
"Onko hän kotona?"
"On, monseigneur."
"Hyvä, ilmoittakaa sitten vieraaksi…"
"Hänen ylhäisyytensä kardinaali de Rohan, eikö niin, monseigneur?"